Onko eläinkoe hyvä koe?

Eläinkokeet ovat eettinen kysymys. Eläinkokeiden käyttöön ja oikeutukseen liittyy monia ristiriitoja.

Eläinkokeiden pohjimmainen paradoksi on, että eläimen uskotaan olevan tarpeeksi ihmisen kaltainen toimiakseen ihmisen mallina, mutta samalla riittävän erilainen, jotta eläimelle voidaan aiheuttaa sellaista kipua ja kärsimystä, jota ihmiselle ei saisi aiheuttaa.

Eläinkokeisiin ryhdyttiin aikana, jolloin edes eläimen kyvystä tuntea kipua ei ollut varmuutta. Tuolloin myös elinten perustoiminnot olivat tuntemattomia ja kemikaalien tuntemus vielä nykyistä heikompaa. Eläinkokeissa ei nähty eettisiä ongelmia, vaikka aina on ollut myös ihmisiä, jotka vastustavat eläinkokeita.

Saavutettu hyöty ei kerro mitään eläinkokeiden eettisyydestä.

Eläinkokeita perustellaan sillä, että niistä on hyötyä ihmisille ja joskus myös eläimille tai ympäristölle. Hyödyt voidaan asettaa tieteellisin perustein kyseenalaisiksi, mutta niitä ei voi kokonaan kieltää.

Eläimiä voidaan käyttää tieteessä määrätyissä olosuhteissa myös luotettavasti ja menestyksekkäästi. Saavutettu hyöty ei kuitenkaan kerro mitään eläinkokeiden eettisyydestä. Myös julmat ihmiskokeet ovat epäilemättä edistäneet tiedettä, ja valitettavasti edelleen esimerkiksi sotatantereet toimivat verrattomina lääketieteen kehittämislaitoksina. Tämä ei kuitenkaan riitä perusteeksi jatkaa ihmiskokeiden tekemistä ilman koehenkilöiden suostumusta ja etukäteen esitettyä riskiarviota.

Eläinkokeiden oikeutus onkin juuri siinä, että ihminen kykenee hyödyntämään eläimiä omien tarpeidensa mukaan. Ihmisten kohdalla samanlainen ajatus on hylätty. Kyky tuntea kipua ei ole riippuvainen siitä, kuinka kyvykäs tai arvokas kivun tuntija on. Kärsimyksen tuottaminen juutalaiselle, tummaihoiselle tai kehitysvammaiselle ei ole sallittua, vaikka näinkin heidän ominaisuuksiensa perusteella joskus uskottiin.

Eläinkokeet ovat tieteellinen kysymys. Ne ovat olleet käytössä kauan, mutta uudet tutkimusmallit ovat usein luotettavampia.

Yleisin väite, jolla eläinkokeita puolustetaan humaaneja, eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä vastaan on, että luotettavaan tutkimukseen tarvitaan kokonainen organismi, ei vain yhtä elintä tai muuta tiukasti tarkoitukseensa rajattua eläinkokeetonta tutkimusmallia. Eläin on toki kokonainen organismi, mutta erilainen organismi kuin ihminen.

Nykyaikaisilla tutkimusvälineillä voidaan perehtyä yhden ainoan geenin koostumukseen. Tällä tasolla lajit eroavat toisistaan oleellisesti. Esimerkiksi HI-viruksen tavassa siirtyä soluun on lajien välillä enemmän eroja kuin yhteisiä piirteitä, eli yhteneväisyyksien sijasta vertaillaan eroavaisuuksia.

Eläin on toki kokonainen organismi, mutta erilainen organismi kuin ihminen.

Kaikilla lajeilla on toki yhteinen alkumuoto, joten kaikkia lajeja yhdistää tietyt piirteet. Mitkä tahansa kaksi lajia jakavat yhteisen esi-isän, ja läheistä sukua toisilleen olevat lajit ajallisesti läheisemmän yhteisen esi-isän.

Ihmisten sukulinja erosi kuitenkin hiirten sukulinjasta 70 miljoonaa vuotta sitten ja orankien sukulinjasta 4 miljoonaa vuotta sitten. Tähän oli syynsä, ja toisistaan eronneet sukulinjat ovat siitä lähtien kehittyneet hyvinkin erilaisiksi. Lisäksi on huomioitava, että evoluutio tuottaa eroavaisuuksia myös saman lajin edustajien välille.

Muut eläimet eivät sairastu moniinkaan niistä sairauksista, joita ihmisillä esiintyy. Siksi turvaudutaan joko eläinten geenimuunteluun tai aiheutetaan oireet eläimelle keinotekoisesti kirurgialla, myrkyttämällä tai sähköiskuilla. Tällöin sairauden kehittymismekanismi on erilainen kuin ihmisellä. Lisäksi ihmiskeholle oleelliset seikat kuten ravinto, elämäntavat, päihteiden käyttö, haitalliset ympäristövaikutukset sekä psyykkiset ja sosiaaliset tekijät jäävät eläinkokeissa usein huomiotta. Toisaalta koe-eläin kärsii itse stressistä, mikä aiheutuu epälajityypillisestä elinympäristöstä sekä eläimen kivusta ja kärsimyksestä.

Eläinkokeille on onneksi vaihtoehtoja, joista voi lukea täältä. Eläinkokeettomat tutkimusmallit ovat kehittyneet viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti, ja vaikka niiden rahoitus onkin puutteellista, niiden luotettavuus on tasoltaan ainutlaatuista.

Esimerkiksi vuonna 1994 77 Yhdysvaltojen 125 lääketieteen oppilaitoksesta käytti eläimiä opettaessaan lääkäriopiskelijoille farmakologisia ja fysiologisia periaatteita. Vuonna 2008 näin menetteli enää kahdeksan oppilaitosta Yhdysvalloissa. Kaikki huippuyliopistot ovat siirtyneet eläinkokeettomiin malleihin.

Lähteet:

Greek, Ray ja Shanks, Niall: FAQs about the Use of Animals in Science, 2009. University Press of America: Plymouth.

U.S. Food and Drug Administration Report: Innovation or Stagnation – Challenge and Opportunity on the Critical Path to New Medical Products, March 2004, S.8

U.S. General Accounting Office. FDA Drug Review: Postapproval Risks 1976-1985. Publication GAO/PEMD-90-15, Washington, D.C., 1990, S.4 

Eläinkokeiden historia

Tarkastele eläinkokeiden historiaa aikajanalla.

Lue lisää

Kudosluovutus ja biopankki

Eläinkokeita perustellaan elintärkeillä tutkimustarpeilla, kun samaan aikaan sairaaloissa heitetään runsaasti hukkaan ihmisperäisiä kudoksia, jotka voisivat hyödyttää ihmisiin liittyvää tutkimusta enemmän kuin eläinkokeet.

Lue lisää

Ihminen ja hiiri

Eläinkokeissa selvitetään esimerkiksi, miten jokin aine vaikuttaa hiireen. Tästä päätellään sen vaikutus ihmiseen. Kuinka samanlaisia ihminen ja hiiri siis ovat?

Lue lisää

Eläinkokeiden etiikka

Eläinkokeet ovat aiheuttaneet keskustelua niiden syntyajoista lähtien. Eläinkokeet lisääntyivät merkittävästi 1800-luvulla, jolloin Isossa-Britanniassa nousi asiaa koskeva, aina parlamenttiin saakka yltänyt julkisen keskustelun ryöppy. Lopulta juuri koe-eläinten asema oli yksi keskeisiä eläinsuojelulakien syntyperusteita.

Lue lisää