Esimerkkejä suomalaisista eläinkokeista

Muutama esimerkki Suomessa luvan saaneista eläinkokeista.

Tiedot ovat peräisin eläinkoelautakunnan myöntämistä koe-eläinlupapäätöksistä vuosilta 2011–2013. Kuvaukset eivät ole kattavia kuvauksia kyseisistä kokeista, vaan toimivat esimerkkeinä siitä, minkälaista tutkimusta Suomessa tehdään eläimillä. Haitta- ja hyötyluokitus on lautakunnan määrittelemä.

Ahdistusta säätelevät geenit

 

Käytettävät eläimet: hiiri, 690 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: kohtalainen

Arvioidun hyödyn luokka: kohtalainen

 

Tietoa kokeesta:

Tavoitteena on selvittää uusia ahdistusta sääteleviä geenisäätelyverkkoja. Tutkimuksessa mallinnetaan hiiressä ahdistuneisuushäiriöitä hiirikannalla, joka on geneettisesti ahdistunutta. Hiirille aiheutetaan psykososiaalista stressiä niin sanottua sosiaalisen lannistamisen mallia käyttäen.

Mallissa kaksi uroshiirtä kohtaa asukas-tulokas -testissä, jossa asukas on aggressiivista kantaa oleva hiiri. Tulokas eli testihiiri laitetaan asukkaan häkkiin, jolloin asukas puolustaa sitä aggressiivisesti. Hiiret ovat samassa tilassa 10 minuuttia. Tämän jälkeen häkki jaetaan kahtia muovilevyllä, jossa on reikiä. Hiiret ovat aistiyhteydessä vuorokauden ajan. Tulokkaan eli testihiiren käsittely toistetaan kymmenenä peräkkäisenä päivänä aina uuden asukkaan kanssa. Tämä johtaa lisääntyneeseen ahdistuskäyttäytymiseen, joka mitataan 11. päivänä käyttäytymiskokeessa. Hiiret lopetetaan kokeen päätyttyä.

Aivoissa olevan tulehdusreaktion yhteys huume- ja alkoholiriippuvuuteen sekä mielialahäiriöihin

 

Käytettävät eläimet: hiiri, 3 820 yksilöä sekä rotta, 240 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: huomattava

Arvioidun hyödyn luokka: huomattava

 

Tietoa kokeesta:

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä mekanismeja, joilla tulehdusreaktiot aivoissa säätelevät alkoholin ja huumausaineiden kulutusta sekä vaikuttavat tunne-elämän sääntelyyn.

Kokeissa aiheutetaan eläimille noin vuorokauden kestävä tulehdusreaktio aivoissa. Tarkoituksena on tutkia, miten elimistön reaktiot tähän tulehdukseen muuttavat tunne-elämän säätelyä ja alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksia sekä alkoholin kulutusta.

Alkoholinkulutusta mittaavissa kokeissa eläimille aiheutetaan tulehdusreaktio aivoihin lipopolysakkaridi-injektiolla. Tämän jälkeen eläimen alkoholinkulutusta seurataan useiden viikkojen ajan tai eläimelle suoritetaan muita käyttäytymiskokeita.

 

Esimerkkejä kokeessa suoritettavista toimenpiteistä:

 

Pelkoehdollistuminen

Hiiren muistitoimintoja sekä pelokkuuden tasoa mitataan analysoimalla sitä, kuinka pitkään hiiri on liikkumattomana tilanteessa, jonka se yhdistää pelottavaan kokemukseen eli lievään sähköiskuun (0.2-0.75 mA), joka kestää korkeintaan 2 sekuntia. Sähköiskun kanssa samaan aikaan annetaan äänimerkki. Sähköisku ja äänimerkki toistetaan 2-3 kertaa. Ehdollistaminen kestä 5-10 minuuttia. Seuraavana päivänä hiiri laitetaan jälleen samaan testihäkkiin 5 minuutiksi ja mitataan hiiren liikkumattomuusaika. Kahden tunnin kuluttua hiiri laitetaan eri testihäkkiin, missä se kuulee merkkiäänen. Hiiren liikkumattomuutta analysoidaan 5 minuutin ajan. Tutkittavat aineet annetaan hiirelle joko ehdollistamisvaiheessa, heti sen jälkeen tai seuraavan päivän testitilanteessa.

 

Alkoholin rajoitettu juominen

Eläimet opetetaan juomaan alkoholia (rotat 10-20 %, hiiret 20 % v/v) rajoittamalla sen saantia. Jotta alkoholin juomistaso saadaan korkeaksi, rajoitetaan sen juomista 1,5-2 tuntiin kerralla, 3-5 päivänä viikossa. Eläimet pidetään yksittäishäkeissä. Lääkeaineet, joiden vaikutusta alkoholin juomiseen tutkitaan, annostellaan ennen juoman tarjoamista.

 

Morfiinin aiheuttama toleranssi ja vieroitusoireet

Eläimille annostellaan morfiinia 10-100 mg/kg 2 kertaa päivässä 6 päivän ajan, jotta saadaan aikaan morfiinitoleranssi. Toleranssia analysoidaan kuumalevy ja hännän vetäisy -kiputesteillä. Kuumalevytestissä levyn lämpö on 52 astetta ja hiiri nostetaan ensimmäisen kipureaktion (käpälän heilautus, ravistelu, nuoleminen, hyppiminen) jälkeen pois levyltä (korkeintaan 40 s.). Hännän vetäisy -testissä hiirtä pidetään aloillaan kankaan sisällä ja sen häntään kohdistetaan lämpösäde. Hiiri voi vetäistä hännän pois heti, kun se aistii lämmön (korkeintaan 8 s.). Lopuksi hiirten vieroitusoireet tutkitaan naloksoni-injektion jälkeen (morfiinin vastalääke) 15 minuutin ajan, jonka jälkeen hiiret lopetetaan.

Koe-eläinmallin ja hoitomuotojen kehittäminen sydämenvajaatoiminnalle sekä sydänlihasiskemialle

 

Käytettävät eläimet: sika, 640 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: kohtalainen

Arvioidun hyödyn luokka: huomattava

 

Tietoa kokeesta:

Kokeen tavoitteena on kehittää koe-eläinmalli sydänlihasiskemiaan sekä tutkia hoitavien geenien vaikutusta siihen.

Kokeessa aiheutetaan 3 kuukauden ikäisillä sioille keinotekoinen sepelvaltimoahtauma. Ahtauma aiheutetaan verkkoputken avulla, joka tukkeutuu täysin noin viikon kuluessa aiheuttaen myös sydäninfarktin. Ahtauman aiheuttamisen jälkeen eläimille tehdään geeninsiirto sydänlihakseen. Aidon sepelvaltimoahtauman kehittymiseen menisi kuukausia-vuosia.

Sioille asennetaan reisivaltimoon sisäänviejäholkki, jonka kautta tarvittavat välineet kuljetetaan aorttaan ja sepelvaltimoihin. Ohjainkatetria pitkin sepelvaltimoon asennetaan ahtauman aiheuttava putki. Osalle eläimistä ahtaumia aiheutetaan kaksi. Kahden viikon kuluttua putken asentamisesta ja ahtauman aiheuttamisesta tehdään geeninsiirto sydänlihakseen. Tämän jälkeen eläimiä seurataan 1-24 viikkoa (=puoli vuotta). Tänä aikana eläinten sepelvaltimoiden toimintaa seurataan varjoaine- ja PET-kuvauksilla. Osalle eläimistä tehdään myös ultraäänikuvauksia.

Operoiduilla eläimillä verihyytymät voivat aiheuttaa sydäninfarkteja sekä kammiovärinästä johtuvia sydänäkkikuolemia estolääkityksestä huolimatta.

Opioidireseptorien merkitys alkoholin juomisessa

Käytettävät eläimet: rotta, 528 yksilöä
Aiheutuvan haitan aste: kohtalainen
Arvioidun hyödyn luokka: kohtalainen

TIETOA TUTKIMUKSESTA

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten opioidireseptorit säätelevät alkoholin mielihyvää tuottavia ja käyttäytymistä vahvistavia vaikutuksia. Kokeessa käytetään kahta erilaista rottakantaa, Alcohol-rottia ja Non-Alcohol-rottia, joita vertaillaan ja joiden kautta pyritään selvittämään juomiserojen taustalla olevia tekijöitä. Tutkimusta perustellaan sillä, että alkoholin vaikutukset ja alkoholiriippuvuuden hoitoon tarkoitettujen lääkeaineiden vaikutusmekanismit ovat suurelta osin epäselvät. Tutkimus edustaa alkoholismin perustutkimusta, jonka avulla voi olla mahdollista kehittää entistä tehokkaampia lääkehoitoja alkoholismiin tulevaisuudessa. Opioidireseptorien merkitys alkoholiriippuvuudessa on kuitenkin jo tunnettu ja sen avulla on kehitetty ihmisille mm. naltreksoni-opiaattisalpaajahoito.
Koe koostuu seuraavista osavaiheista:

Rotat opetetaan juomaan alkoholia

Rotat laitetaan kokeen alussa asumaan yksittäishäkkeihin, joissa ne elävät koko tutkimuksen ajan. Rotta on erittäin sosiaalinen eläin, joka ahdistuu lajitovereistaan eristettynä ja jonka on todistettu osoittavan häiriökäyttäytymistä eristettynä ollessaan . Rotille annetaan juotavaksi häkin seinässä etanoli- ja vesiliuosta (alkoholipitoisuus 10-20 % (v/v)), jonka kulutus mitataan päivittäin. Alkoholin kulutusta mitataan noin neljän viikon ajan, jolloin alkoholin juominen katsotaan vakiintuneeksi.

Virus injektoidaan rotan aivoihin

Rotta kiinnitetään korvakäytävistään stereotaktiseen laitteeseen, jossa on aivojen koordinaattikehikko ja joka mahdollistaa navigoinnin aivojen alueella. Nukutuskaasua varten rotta kiinnitetään isofluraanilaitteen kuonokappaleeseen. Eläin nukutetaan, sen päähän tehdään viilto ja kallon luunpinta paljastetaan. Leikkuuhaavaa puudutetaan ja kalloa peittävät sidekudoskalvot poistetaan. Kalloon porataan reikä ja rotan mielihyväradan aivoalueelle ruiskutetaan lentivirusvektoria eli muunneltua ihmisen HI-virusta, jonka tarkoitus on yli- tai ali-ilmentää tutkittavaa geeniä. Haava ommellaan kiinni ja palautetaan yksittäishäkkiinsä toipumaan.
Rotta saa kipulääkitystä kerran vuorokaudessa seuraavan kolmen päivän ajan.

Vaikutus rotan alkoholin juomiseen mitataan

Leikkausta seuraavana päivänä aletaan seurata käsittelyn vaikutusta rotan juomiseen. Rotalla on tarjolla vettä ja alkoholia. Seuranta jatkuu neljästä kuuteen viikkoa.

Rotan liikeaktiivisuus mitataan

Liikeaktiivisuuskokeissa rotille injektoidaan totutusvaiheen jälkeen ensin suolaliuosta ja varsinaisessa kokeessa morfiinia, minkä jälkeen rottien liikkumista seurataan häkissä valokennokehikon avulla. Varsinainen koe kestää neljästä kuuteen tuntia. Vaiheeseen kuluu yksi viikko.

Alkoholia tarjotaan rotille rajoitetusti

Seuraavaksi morfiinin vaikutusta juomiskäyttäytymiseen tutkitaan ajallisesti rajoitetun (6 h), vapaaehtoisen juomisen mallia käyttäen. 1-2 viikossa alkoholin juominen tasaantuu tällä mallilla. Seuraavassa perustasomittauksessa rotille annetaan suolaliuosinjektio, minkä jälkeen alkoholin kulutusta seurataan kuuden tunnin ajan. Sama toistetaan morfiini-injektion antamisen jälkeen. Koe toistetaan kolme kertaa. Kokonaisuudessaan tämä jakso kestää neljä viikkoa.

Perfuusio eli veren virtaaminen sydämen läpi

Rotalle annetaan kipulääkitysinjektio ennen perfuusiota. Rotta nukutetaan yliannostuksella ja perfuusio aloitetaan, kun rotta ei enää reagoi voimakkaaseen kipuärsytykseen. Veri valutetaan sydämen läpi solut räjäyttävällä fysiologisella suolaliuoksella ja formaldehydillä. Tutkimuksessa todetaan, että perfuusiosta ei aiheudu eläimelle haittaa, koska rotta kuolee perfuusion seurauksena.

Rotan aivot otetaan talteen tutkimusta varten. Ennen kuolemaansa rotta oli viettänyt 13–15 viikkoa eristettynä lajitovereistaan.

Rintakehän alueen kirurgisten toimenpiteiden opetus

 

Käytettävät eläimet: sika, 75 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: korkeintaan vähäinen

Arvioidun hyödyn luokka: huomattava

 

Tietoa kokeesta:

Tavoitteena on opettaa lääkärikoulutuksessa oleville rintakehän alueella suoritettavia kirurgisia toimenpiteitä: pleuradreenin laitto eli keuhkon ja rintakehäseinämän välisen tilan (keuhkopussin) katetrointi, rintaontelon avausleikkaus ja reiän tekeminen henkitorveen tukkeutuneen yläilmatien ohittamiseksi. Jokainen saa leikata yhden sian, minkä jälkeen toimenpiteet siirrytään tekemään ihmisillä.

Käytettävät siat paastoavat 6-12 tuntia ennen leikkausta. Siat rauhoitetaan ja kipulääkitään. Leikkausharjoituksen päätteeksi eläimet lopetetaan, mutta mikäli sian tila heikkenee tai se osoittaa kliinisiä merkkejä kivusta, se lopetetaan kesken leikkauksen.

Suoritettavat toimenpiteet voitaisiin suorittaa simulaattorilla ompeluharjoittelua lukuun ottamatta.

Sydän- ja verenkiertojärjestelmään kohdistuvien uusien lääkeaineiden vaikutusten selvittäminen

 

Käytettävät eläimet: koira, 60 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: huomattava

Arvioidun hyödyn luokka: huomattava

 

Tietoa kokeesta:

Kokeessa tutkitaan lääkeaineiden vaikutusta sydämen lyöntivoimaan, -tilavuuteen, supistuvuuteen sekä virtausvastukseen ja -tehoon. Tuloksia tarvitaan lääkeaineiden rekisteröinnissä.

Kokeessa koirille asennetaan leikkauksen aikana ihonalainen telemetrialähetin, jonka tarkoituksena on mitata verenpainetta. Toisessa leikkauksessa koiran sydämeen ja valtimoon asennetaan sensorit, jotka mittaavat verenvirtausta. Laitteista tulevat virtajohdot vedetään ihon alla koiran selkäpuolelle, jonne tulevat ihon päälle johdinpistokkeet, sillä virtausmittarit tarvitsevat ulkoisen virtalähteen. Mittaustilanteessa koiran selkään asennetaan reppu, jossa on virtalähde.

Lääkeainetta annostellaan koirille maksimissaan 100-kertainen määrä oletettuun hoidolliseen annokseen nähden. Lääkeaineen annostelun jälkeen koiralta otetaan verinäytteitä 8-16 kertaa vuorokauden aikana. Lisäksi koiralta voidaan ottaa katetrilla tai rakkopunktiona virtsanäytteitä 3-4 kertaa vuorokauden aikana.

Koirat joutuvat elämään yksin sen jälkeen, kun niille on asennettu selän läpi tuleva johdinpistoke. Koirat kuitenkin näkevät viereisissä häkeissä olevat koirat. Osa koirista on ennen kyseistä koetta saattanut olla muussa tutkimuskäytössä. Koirat ovat tässä kokeessa korkeintaan 12 kuukautta, jonka jälkeen ne lopetetaan.

Uusien lääkeaineiden tutkiminen hiiri- ja rottamalleissa

 

Käytettävät eläimet: rotta, 4500 yksilöä ja hiiri, 2400 yksilöä

Aiheutuvan haitan aste: kohtalainen

Arvioidun hyödyn luokka: huomattava

 

Tietoa kokeesta:

Kokeiden tarkoituksena on mitata uusien lääkeainemolekyylien vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuus- ja pelkotiloihin sekä pakko-oireiseen käyttäytymishäiriöön. Kyseiset lääkeaineet on todettu terapeuttisiksi eläinkokeettomilla tutkimusmenetelmillä in vitro. Annoksen suuruus vaihtelee lääkeaineen mukaan alle terapeuttisesta annoksesta noin 100-kertaiseen oletettuun terapeuttiseen annokseen.

 

Koetoimenpiteitä ovat esimerkiksi:

Masennuksen tutkiminen pakkouintitestillä

Hiirille ja rotille aiheutetaan masennuksen kaltainen olotila pakottamalla eläimet uimaan. Hiiriä ja rottia uitetaan läpinäkyvässä lasi- tai muoviastiassa, joka on hiirillä läpimitaltaan 10 cm ja rotilla läpimitaltaan 20 cm. 15 minuutin mittaisen esiuiton jälkeen eläimille (etenkin rotille) annostellaan tutkittava lääkeaine joko suun kautta, ihon alle, vatsaonteloon tai suonensisäisesti. Lääkkeen vaikutuksen alettua eläin laitetaan uimaan 0-5 minuutin ajaksi, jonka aikana rekisteröidään eläimen liikkumattomana ja passiivisena viettämää aikaa sekä aikaa, jona eläin pyrkii kiipeämään pois uima-astiasta.

Lääke annostellaan eläimelle 1-2 kertaa päivässä ja uittoja suoritetaan noin kaksi kertaa viikossa. Annostelun toistuminen saattaa aiheuttaa eläimissä epämukavuutta ja herkistymistä käsittelylle ja muille ärsykkeille. Koe kestää rotilla pisimmillään 6 kk ja hiirillä 4 kk, yleensä kuitenkin 1-2 kk. Kokeen päätyttyä eläimet lopetetaan hiilidioksidilla ja päänkatkaisulla tai niskamurrolla.

 

Ahdistuksen tutkiminen kohotetussa ristikkosokkelossa

Hiirille ja rotille aiheutetaan ahdistuksen kaltainen olotila noin 50 cm:n korkeuteen lattiasta kohotetulla plus-merkin muotoisella sokkelolla. Osa kokeessa käytettävistä eläimistä on tottuneita ihmisen käsittelyyn, toiset ovat täysin kokemattomia koeasetelmasta riippuen. Lääkkeen annostelun jälkeen eläin laitetaan sokkeloon, jossa on kaksi ristikkäin asetettua avointa ja kaksi aidattua käytävää, jossa eläin saa liikkua vapaasti. Käynnit sokkelon eri käytävissä lasketaan ja avoimissa ovissa vietetty aika mitataan. Testi tehdään kullekin eläimelle kerran. Kokeen päätyttyä eläimet lopetetaan hiilidioksidilla ja päänkatkaisulla tai niskamurrolla.

 

Pakko-oireisen käyttäytymishäiriömallin luominen

Hiirten ja rottien liikkumista tutkitaan T-sokkelossa, jonne on laitettu ruokapalkkioita. Eläimiä totutetaan liikkumaan T:n muotoisessa sokkelossa ja niille opetetaan, että T-sokkelon kohdesakaroiden päässä on ruokapalkkio. Totutteluvaihe kestää 2-4 päivää, ja eläimiä voidaan paastottaa muutamia tunteja tai yön yli motivaation kasvattamiseksi. Koepäivänä eläimille annostellaan lääke ennen sokkelotestausta. Tässä eläin asetetaan aloitussakaraan, ja eläimen valinta oikean ja vasemman sakaran väliltä rekisteröidään. Koko eläimen kulkema reitti tallentuu myöhemmin analysoitavaksi. Koe jatkuu, kunnes eläin vaihtaa valintaansa, tai enintään kymmenen kertaa. Samoja eläimiä voidaan käyttää kokeessa uudelleen noin kahden viikon kuluttua. Kokeen päätyttyä eläimet lopetetaan hiilidioksidilla ja päänkatkaisulla tai niskamurrolla.

 

Eläintä käytetään pääasiallisesti vain yhdenlaisessa koetoimenpiteessä.

Eläinkokeet

Mitä eläinkokeet ovat? Eläinkoe määritellään EU:n koe-eläindirektiivissä toimenpiteeksi, joka aiheuttaa eläimille neulan pistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai haittaa.

Lue lisää

Eläinkoesanasto

Eläinkokeista aakkosittain.

Lue lisää

FAQ

Vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin.

Lue lisää

Eläinkokeet Suomessa

Suurin osa Suomessa tehtävistä eläinkokeista suoritetaan yliopistoissa. Yli 70 prosenttia eläinkokeista tehdään perustutkimuksen nimissä, eli tarkoituksena on saada tietoa biologisista prosesseista.

Lue lisää

Koe-eläinten hyvinvointi

Suomessa annetaan mielellään ymmärtää, että olemme edelläkävijöitä eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Koe-eläinten kohdalla toive jää kaukaiseksi.

Lue lisää

Opiskelu ilman eläinkokeita

Jokaisella opiskelijalla on oikeus kieltäytyä eläinten käytöstä opiskelussaan.

Lue lisää

Terveys ja kulutus

Ei ole olemassa lääkkeitä, joita ei vähintään hyväksymisvaiheessa olisi tutkittu eläinkokein. Eläinten kannalta on kuitenkin hyvä, että käyttää mahdollisimman kauan markkinoilla olleita lääkkeitä.

Lue lisää

Eläinkokeet ja EU

Euroopan unionin alueella kuolee vuosittain 10–12 miljoonaa koe-eläintä. EU säätelee jäsenmaiden koe-eläintoimintaa direktiivein, joiden perusteella laaditaan kansalliset lait.

Lue lisää

Kosmetiikka ja eläinkokeet EU:ssa

Vuonna 2013 EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto, mutta se ei ole täysin aukoton.

Lue lisää

Eläinkokeet maailmalla

Euroopan unionin ulkopuolella koe-eläinten tilastointimenetelmät vaihtelevat suuresti, mikäli tilastointia ylipäätään tehdään. Esimerkiksi maailman käytetyimpiä koe-eläimiä, hiiriä, rottia ja kaloja ei tilastoida monissa valtioissa ollenkaan.

Lue lisää